Shadows of Deceit: Ennakkonäytös, joka jää historian kirjoihin – kaikkein pahimmalla tavalla

Superstarat, tämä on ehkä oudoin, surullisin ja kaikkein epätodellisin blogikirjoitus, jonka olen
koskaan kirjoittanut. Mitä voi oikeastaan sanoa elokuvasta, joka alkoi yhtenä vuoden odotetuimmista jo ennen trailerin julkaisua, mutta joka on nyt muuttunut pelkäksi tragedian symboliksi? Shadows of Deceit -elokuvan ennakkonäytös oli kaikkea muuta kuin mitä kukaan osasi edes kuvitella.

Omituinen alku
Jo ennen kuin astuin saliin, huomasin jonkin tuntuvan oudolta. Ulkona seisoi pieni joukko ihmisiä kyltteineen, hiljaisessa protestissa elokuvaa vastaan. En ole ihan varma, mitä he halusivat saavuttaa, mutta ehkä he vastustivat sitä, että elokuva ylipäänsä tehtiin loppuun Rebecca Bennetin kuoleman jälkeen. Heidän luomansa tunnelma oli joka tapauksessa vähintäänkin outo. He eivät sanoneet mitään, vaan seisoivat ja tuijottivat meitä, jotka menimme sisään. Otin heistä salaa pienen videopätkän – katsokaa itse, aika karmivaa!

Traileri – ja elokuvan alku
Minun on oltava teille rehellinen, superstarat: Shadows of Deceit -elokuvan traileri ei ollut kovin
vakuuttava (katso arvioni siitä täältä). Vaikka päärooleissa olivat Rebecca Bennet ja Niclas Fisher, elokuva vaikutti kliseiseltä sekoitukselta tummia katseita ja näennäisen syvällistä dialogia. Odotukseni eivät siis olleet korkealla, mutta toivoin silti, että elokuva yllättäisi minut.

Valitettavasti niin ei käynyt. Jo elokuvan ensimmäisistä minuuteista oli selvää, että Max Beckmannin pakkomielle yksityiskohtiin ei aina ole vahvuus. Ulkoisesti elokuva näytti upealta – puvustus, valaistus, kaikki oli kohdallaan – mutta se oli kuin katselisi kallista kakkua, joka maistuu pahvilta. Tunteet olivat latteita, jännitys tuntui keinotekoiselta, ja jopa Rebecca ja Niclas, niin lahjakkaita kuin he olivatkin, vaikuttivat hieman… lukkiutuneilta. Ehkä kuvausten paine hiipi heidän suorituksiinsa?

Katastrofi keskellä elokuvaa
Ja sitten, superstarat, iski sokki. Kesken yhden elokuvan intensiivisimmistä kohtauksista elokuva pysähtyi äkisti. Salin valot syttyivät ja selvästi järkyttynyt juontaja nousi lavalle. Hän jakoi uutisen, jota kukaan meistä ei olisi voinut kuvitella: Niclas Fisher oli löydetty kuolleena kotoaan. Tunnelma salissa muuttui epämukavasta täysin lamaantuneeksi. Jotkut alkoivat itkeä, toiset nousivat ja poistuivat heti. Itse istuin täysin hiljaa ja yritin käsitellä kuulemaani.

Traaginen kulttiklassikko tekeillä?
Se, että sekä Rebecca Bennet että Niclas Fisher ovat nyt poissa, antaa Shadows of Deceit -elokuvalle synkän sävyn, jota sillä ei koskaan ollut tarkoitus olla. Ollaanpa rehellisiä: elokuvasta ei todennäköisesti olisi tullut mestariteosta, mutta tämän traagisen taustan myötä siitä tullaan varmasti puhumaan vielä vuosikymmenten päästä. Ihmiset rakastavat draamaa, ja tästä elokuvasta on tullut eräänlainen muistomerkki kahdelle menetetylle tähdelle.

Mutta kysymys, jonka meidän on esitettävä, on: pitäisikö meidän ylistää tätä elokuvaa? Vai onko siinä jotain kyynistä, että näitä tragedioita käytetään lippujen myymiseen?

Mitä mieltä te olette, superstarat? Onko oikein näyttää tätä elokuvaa, vai olisiko sen pitänyt jäädä hyllylle kunnianosoituksena kahdelle tähdelle? Jakakaa ajatuksenne kommenttikentässä – kuten aina, haluan kuulla kaiken!

XOXO, Caroline Rivera

Kommentit

HollywoodHuntress:
"Istun täällä täysin epäuskoisena. Miten he voivat esittää tämän elokuvan kaiken tämän jälkeen? Tämä tuntuu kylmältä ja kyyniseltä. Lepää rauhassa, Rebecca ja Niclas. Tämä on vain traagista."

FilmBuff93:
"Ihan oikeasti – Tätä Hollywood on pahimmillaan. Tätä elokuvaa ei olisi koskaan pitänyt päästää julkisuuteen. Koko homma huutaa "voitot ennen kunnioitusta"."

RebeccaRules:
"Olen murskana. Rebecca oli yksi parhaista näyttelijöistä, mitä meillä oli ja nyt tämä Niclaksen juttu? Tämä tuntuu pahalta unelta. Levätköön rauhassa, kumpikin. He ansaitsivat niin paljon enemmän. Arvostan niitä, jotka uskalsivat edes hiljaa protestoida."

DramaQueen42:
"En saa kiedottua päätäni tän kaiken ympärille. Miten kukaan pystyy katsomaan tätä elokuvaa, kun tää kaikki leijuu sen yllä? Jossain kohtaa on pakko miettiä, ovatko prioriteetit kohdillaan."

TheRealTeaSpiller:
"Kaikki tässä tuntuu väärältä. Luulin, että Max Beckmann oli perfektionisti, joka kunnioitti taidetta, mutta tämä tuntuu vain kylmältä ja laskelmoidulta. RIP, mutta minä sanon EI tälle elokuvalle."

ShadyShadowsFan:
"Okei, kaikki – nyt vähän jäitä hattuun. Max Beckmann on JUMALA, okei? Hän tekee elokuvia, jotka ovat liian fiksuja keskivertokatsojalle, siksi te ette tajua miten hyvä Shadows of Deceit oikeasti on. Tämä ei ole voiton tavoittelua – tämä on taidetta. Sori vaan, mutta te ootte väärässä."

PopcornQueen:
"ShadyShadowsFan, nyt ei oo oikee hetki ylistää Max Beckmannia. Kaksi ihmistä on kuollut, ja sinä puhut ohjaajasta? Lue tilannetta oikein."

TinselTownTruth:
"Niclas oli oikeasti hyvä tyyppi! Kuulin, että hän taisteli sen puolesta, että hänen suosikkiartisti – täysin tuntematon, nuori paikallinen lahjakkuus – saisi tehdä Shadows of Deceit -elokuvan alkuperäisen soundtrackin. Mikä mies. RIP!"

StarryEyedFanatic:
"Miten meistä tuli näin irtautuneita siitä, mikä oikeesti merkitsee? Kaksi lahjakasta ihmistä on poissa, ja Hollywood vain jatkaa show'ta. Tämä on vain surullista. Levätkää rauhassa."